Мир сновидений

PIMEÄN PETKKO

Tuo tuima Pimeän peikko

tunsi auringon tulevan
Lapin tunturin laelle
keralla kevähän uuden.

Mietti murha mielessänsä:

«Minä auringon tapankin,
sunnannen valonkin suuren
yön pyhän nimessä yhden,
sydän-yöni synkeinunän.»

Peikot päivyttä vihaavat.

Tuli tunturin laelle

revontulten roihutessa,
näki taivahan palavan,
hyrähti hymyhyn huuli:
«On iloni isommat, onpa
riemuni remahtavammat
kuin juhlat valon jumalten,
pidot, laulut päivän lasten.»

Yö oli aava ympärillä.

Kimmelsi kitehet yössä

kuin kirot sydämen synkän,
meri vankui valkeana
niinkuin paatunut ajatus,
kohosi luminen korpi
maasta kuolon-mahtavasta
kuin uhma urohon hyisen,
viha välkkyvän teräksen.

Tuo nauroi Pimeän peikko:

«Päivä, päätäsi kohota,
saät täältä sataisen surman,
tunnan tutkaimet tuhannet!»

Näkyi kaukainen kajastus.

Tuo tunsi Pimeän peikko

sydämensä sylkähtävän,
tarttui päähänsä rajusti:
«Minne mieleni pakenet?»

Seijastuivat selvemmiksi

taivon rannat, korven kannat,
heijastuivat heljemmiksi
synkeät sydänsopukat,
suihkuvat tuliset nuolet
päivän päästä nousevasta,
sattui vastahan vasamat
yöstä mielen vaJkenevan;
sini koitti päivän koitto
kuni peikon sielun koitto
sini soi kevähän kannel
kuni peikon hengen kannel,
yhtyi toinen toisiliinsa,
säihkyi yhtehen sätehet,
sointui yhtehen sävelet,
nousi kohti korkeutta
puhki taivahan yheksän,
yli kaaren kymmenennen,
kunnes saapuikin kotihin,
korkeimman Isan ilohon,
Elon lempeimmän lepohon,
Rakkauden rajattomimman.

Kuului kuoro yon povesta,

riemu päivän rintaluista:
«Pahin on parahan synty,
rumin kauneimman kajastus,
alin vain ylimmän aste.»

Mutta ihmiset sanoivat:

«Tuo on peikko mielipuoli,
vanki valkeuden iaisen,
itse poikia pimeyden,
päivän virttä vieritavi!»

Heille taivahat hymyili.

Eikä hän ikina saanut

enäa jäistä järkeänsä,
kuoli pois keralla talven,
syöksyi veljenä vihurin
sydämehen päivän pätsin,
leimuhun Jumalan lemmen.

Из сборника «Бивачные костры» / Leirivalkeat (1917)

ВЕЧЕРНЕЕ НАСТРОЕНИЕ

День уходит за чащи,

воду озолотив,
тростник позолотой блещет,
и остров, и тихий залив.

Ах, сердце тревожное, если

здесь найти бы покой —
не знать бы воспоминаний,
надежды не знать никакой!

А это закатное злато

в душевных скрыть тайниках
и стать самому себе чуждым,
как блеск воды в тростниках.

ILTATUNNELMA

Taa korpien päivä painuu,

vesi kultana kimmeltää,
mut kultaisempina kaislat
ja salmet ja saaren pää.

Ah, rinta rauhaton, jospa

levon täältä se löytää vois
ja muistoistaan jos pääsis
eik’ ollut toivoja ois!

Tuon auringon kullan kenpä

vois kätkeä sydämeen
ja itselleen olla outo
kuin kaislat ja välke veen!