Мир сновидений

TYYRIN TYTTI

Tuo oh tyhjä Tyyrin tytti,

vähä paimen pappilassa,
meni messuhun kesällä,
pisti piiat pilkkojansa:
«Tuossa Tyhjätär tulevi
vailla kirkkovaattehia.»

Tuli itkien kotihin. —

Yksin yöhyet kutovi,
ometassa ompelevi,
joka neulan pistamältä
suli pistos sydänalasta;
sai hamonen valmihiksi,
meni Herran huonehesen.

Kyseli kyläinen kansa:

«Kuka Tuhkimo tulevi
vailla Herran helmilöitä?»

Tuli itkien kotihin. —

Kesän helmiä keräsi
karjan kaalamo-sijoilta,
joka helmelta hyvältä
kuivui kyynel poskipäaltä;
päärlyt rihmahan pujotti,
meni Herran huonehesen.

Seisoi sulhot tien ohessa

kullakin kädessä kukka,
kukin kultansa varalta;
minkä otti neiti nuori,
se oli kiltti kirkkotielle,
mita katseli kädessä,
se oli kaunis karkeloihin,
minkä piilotti povelle,
se oli kaupattu kananen.

Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti

kulki Herran huonehesen
iImän kukkaa. —
Impi rukka
istui itkien aholla.

Kulki Luoja kaijatietä

muodossa maallisen urohon.
«Mita itket impi rukka?»

«Tuota vaivainen valitan,

kun olen tyhjä Tyyrin tytti,
vaha paimen pappilassa.»

«Miksi et mene kisahan?»

«Kuinkapa mina kisahan,

kun ei mulla kumppalia.»

Kukan antoi armo-Luoja:

«Sulho on sinulla suuri.»

Karkeli kyläinen kansa

kummulla välillä vetten
auringon alimenossa;
siellä Tyyrin tyhjä tytti
suuren sulhonsa keralla.

Riensi riemuiten kotihin. —

Kukan kätki lippahasen,
pañi alie päänalaisen,
kun heräsi, avasi arkun:
oli kukka kultalehti.

Tuosta tunsi suuren sulhon,

jonk’ oli kanssa karkeloinut
kummulla välillä vetten;
eikä itkenyt enempi.