Мир сновидений

TUMMA

Tuo oli tumma maammon maija

syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
haltiat pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä.

Pani äiti paimenehen. —

Paimen metsästä palasi,
tuli outona tupahan,
haasteli haralla hapsin:
«Oi emoni, älä minua
pane kaijan paimenehen!
Lempo seisoi suon selällä,
Hiidet himui kankahalla,
juuttahat jälestä juoksi,
maasta Maahinen kohosi.»

Ei pojasta paimeneksi. —

Pantihin kalan kutuhun.
Palasi mereltä poika,
tuli valjuna tupahan,
kertoi kynnet kylmillänsä:
«Kauhea saloilla kansa,
meren kansa kauheampi!
Näin minä Tursahan tulevan,
meren kahtia menevän,
Kalpea karilla istui,
Tyhjä alla ammotteli.»

Ei pojasta merelle miestä. —

Pantihin palon tekohon,
Palasi palolta poika,
tuli vauhkona tupahan,
sanoi silmin seisovaisin:
«Hirveät meriset hirmut,
tulen hirmut hirveämmätl
Sylki kyyt kyventä, liskot
puhui liekkiä punaista,
Syöjätär porossa keitti,
Kehno käänti kattilata.»

Suku jo surmata saneli:

«Mitä työstä tyhjän miehen!»
Ennätti emo etehen,
kyyditti kylän kisoille.

Palasi kylästä poika,

ei tohi tupahan tulla,
kujilla kuvahtelevi,
piilee peltojen perillä;
löysi äiti seisomasta
takaiselta tanhualta.

Poika kaulahan kavahti:

«Ei emoni, kantajani!
Paras on miiiun paeta,
paras mennä näiltä mailta,
mennä Kalman karsikkohon,
piillä Tuonelan pihoillel
Kolkkoja kotona näin ma,
kamalampia kylässä!
Veräjällä Vento seisoi,
Vennon poika portahalla,
loukossa Vahinko vaani,
Kouko kohtasi ovella.»

Tunsi äiti tummaisensa,

tunsi jo tuhon-alaisen
syntymassa saikkyneeksi;
itki, itki, ei evannyt,
virkkoi, vienosti saneli:
«Niin menekin, poloinen poika,
mene kuolon kuusikkohon,
vainajien varvikkohon,
tuvan taakse taaton saaman,
lempean lepotiloille,
missa seisoo puut pyhaiset,
hongat himmeat puhuvat
ollehista, mennehista,
murehessa yon ikuisen.»

Taatto haudassa havasi.

«Mita itket, heimon helmi?»

«Tuota itken, oi isoni

ei minuhun metsa mielly.»

«Lehto laululla lepyta,

niin teki isatkin ennen.»

«Tuota itken, oi isoni,

ei minusta merelle miesta.»

«Ahti uhreilla aseta,

niin teki isatkin ennen.»

«Tuota itken, oi isoni,

ei tuli minulle tuttu.»

«Tuli kytke kahlehisin,

niin teki isatkin ennen.»

Yhä itki heimon helmi.

«Mitä itket, oi iloni?»

Tuska ilmoille ajoihe:

«Oi isoni, ota minutkin
kera Kalman kartanoihin,
kun olen maammon tumma lapsi,
syntymässä säikähtänyt,
näen kauhut kaikkialla,
enin ihmisten elossa.»

Nousi ääni nurmen alla,

sana Tuonelta samosi:
«Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aaniu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv’ ei paista,
vksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.»

Poika Tuonelta palasi,

tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimirteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
veti verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.