Персонажи карельской мифологической прозы. Исследования и тексты быличек, бывальщин, поверий и верований карелов. Часть 1

Sploavas olles oli buval’seenii: lähtemmö jogi randoa myö menemäh plotinal. I tulou moine luhtu vastah. Luhtas ymbäri pidäv meil mennä. Vie on muidu sie rahvastu. Luhtas ymhäri menemmö, menemmö, menemmö. Hyö lähtietäh enne, minä jeän jällettäväs. Okazivajetsa minul häviey se, minä jo en musta, kunna pidäv mennä jogirandah. Pidäs mennä tänne nenga hurah kädehpäi, a minä menen ainos oigieh kädehpäi. Menin, menin da tulen – ylen korgei mägi on. Vot. I puut pitkät, pitkät moizet. Minä sille mäil nouzen: vuota nygöi nouzen neccih mäil: eigo jogi nävy, vezi eigo nävy. Dai nouzin sinne mäil: ei nävy vezi. Vaigu nägyy suon lätikkö. I sie on suol niitetty. Vot suol g’on niitetty i sie okazivajetsa tulou kaksi naizie pitkeä. Kazackat, enne, mustan net, piettih kazackat, täs oldih morfat i netäs oli morfat. Pitkät siblietat nenga, enne vahnas oldih pitkät seäret, siblietat i snurkil täs, – moizet siblietat jallas. Yksi oli ylen, vot minun pertih ei syndynys, moine naini suuri. Smuttiugo minul silmät, vai na samom d’eel’e muga on? Muga minä sie pöllästyn! A toine naine on pienembäine, kasat ollah tänne perzepuolii myöten. Kazackat net peäl, pitkät helmat, gu ciganakat käveltih enne, mugaleite vai. Ylen ravieh mennäh suos, eihäi soa mennä nikui muga, kui hyö mendih. Ni vovse ei soa mennä. Midä nygöi roadoa? Rubien käccomah: hyö mennäh sinne poikki suoh, rubien kaccomah: sit on soabraine. Nygöi, aha, minul pidäy mennä soabraizen tyveh neccih. On kustahto mittumaine tahto jälgi! Engo minä hot’ puutu dorogah?! En puuttune plotinah sumoa työndämäh sinne, ga engo hot’ dorogah puutu! A minä sie pöllästyndeä jo olen mustennuh jöngös. Dai minä puutun sih soabraizen tyveh. On, kacon, jälgi, kävelty on. Dai minä menen sie, dorogastu myöten astun, astun. Kohahtah, tulou kuh pidäs minul mennä roadoh, i se tulov plotin sih… Sit menin sinne plotinal, naizet toizet ruvettih sanomah: “Mibo sinul slucciehes?“ Minä rubein rasskazivaiccemah: vot nengai nenga slucciehes. Sit olin dostalin päivän, en ni voinuh roadoa nimidä. Pöllästyin dai en voinuh roadoa. Se oli enne obiedoa. Jälles tädä voinoa se oli. N’äl’mänjogeh necine lähtet häi ajamah toane, Kukkoilahpäi, sie tulov ravdu sildu. Nu vot. Sit samoizes joves myö sumoa peästimmö täh järveh i järvespäi veimö koselil Videlen jogeh… Naizet net matkattih sinne ielleh meccähpäi, peädy vai nenga curah-toizeh keäneltih, en tiije, nähtihgo minuu vai ei. A minul se veri go smutti minuu, vai na samom dele oli, vai kui, vai varavuin minä mugaleiten… Muite enne nähtih niidy kävelielöi, nähtih niidy mecäs äijy hengie. Enne nähtih, enne, sanottih, nähtih. I enne sie: kaikeh kieleh soitetah daaze, soitetah daaze. Vopse olis häi netäs meijän, ruvetah häi necis, on kaikenmostu soittuo, muga hyö sie joukolleh. I buite nähtäh sie enne mecanizändeä. Nenii tullah vaskinyblis, heboloil selläs ajetah. Enne vahnas sie buite on ozutettuhes, ozutettuhes. A minä sidä en ole nähnyh, a muite net naizet kaksi näin. Net ozutettihes, ihan hyvin ozutettihes, net ielleh matkattih sinne – eihäi soa nikui, ristikanzal ni kudoal ei soa, ni Spartakat niket ei kestettys peräh, kui hyö mendih! Suos! A suo se pehmei! Smuttiu sie, smuttiu! Minä vie terväh peäzin sie!.. Minul oli se sluucei!