Карельская баня: обряды, верования, народная медицина и духи-хозяева

Minä tulin kodih da humalaizes uinoildin. Nenga ikkunah peän keänän, minä sanon: “Nasfoi, kaco-vai, Kol’al sviittu palau!” Sanou: “Ga ylen ammui palau!” Minä en hänel sannuh, što sanoin Kol’al: viritä tuli. Voinuzin häi sanuu. Minä stanat jalgah vieldän da sit poikki joves! Poikki joves oli. Da sit: “ Miz bo on dielo?” Moatuska sanou ga nenga da nenga, КоГа käski: “Älä sammuta sviittoa!” Minä plokutan da menen sinne: “Nikolai, v corn diilo?” “Heitä, – sanou, – sinä, en voi nimidä! Rinnal olen muzikku? a katettu zavodi vai välteä dai jo olen nimidä tolkkuu.” A ei hänel kivistä dai nimidä. A sie on Fed’a Kirjanan. Häi nielöi dieloi zanimaicihes, kaimai da kai. Minä deädy myö begom! Sinne pocti puoli kilometrie rodiu, hieru pitky ga. Menen, avaitan. An’n’oi sanou: “Oi, Fed’a on humalas, ei voi nimidä!” Mas sanon: “An’noi, minä teile kahtet suutkat vein mecceä kodih, kahtet suutkat ni trak-toroa en sammutannuh, ni undu silmäl en pannuh. Häi täi minuutal minul dolzen avata vereän!” Menöy da sanou: “Kol’a avaittau.” No, se tiezi jo, midä tulou! No, häi sijal viruu, minä menen. Konesno, et peitä, tabavunnuh olin. Kyzyn ezmäi hyväzelleh: “Fed’a, mimbo voit? Midä roadoa?” Nengai nenga suurinal. Häi se zavodiu neäkikseä, da ei vuidi. Minä händy sijälpäi kobristin nenga, käzi vie oli kudakui, tabain, lattiel vieldin od’d’oalankel. Mas sanon: “Fed’a, ei häi roine nimidä, täh kulkule pollen sinule!” Häi sanou: “Na, minä annan veicen! Minä en voi lähtie.” Iminkummaizen veicyön andau, se terävy on veicyt dai rucku. Sto hänel se aiven peitos on mentiije kus por’atkas – tiijot ollah! “Menet da kolme ristastu azu kamajah kudoas moatah perttis. Da nengomat sanat sano sie!” Mas sanon: “Fed’a, gei roine nimidä, täi veicyöl minä sinul kai kiskat vacas kaivan, et häi iče lähtene!” Häi sanou: “Mene, rodiu!”

Minä tulen tänne Kol’alluu järilleh kierehes. Tämäs dielos kuni on pimei da kai, jo huondes cura on ga. Sen dielon azun da iče toizeh perttih stolan toakse: pidäy nygöi uspokoikseh. Moatusku viinu butilkan andau minule sit. Vähäzen valoa minule buitegu peä kohendoa da icel bodrostie ottoa. Proidiu sie oma aigu. Minä sanoin Kol’al: “Midä roinnou, gu viidinou ga kolahuta!” Kodvaine aigoa proidiu, sih dieloh, kui sanotah, ei häi pie zuuharie kuivata. Vereäh kolahuttau. Minä menen sinne ukselluu, nu mas sanon: “Kui dielot?” Sanou: “Dielot oli, ga minul rubei vacan kivistämäh.” Jo posle vsevo dobro-vo. Sil kodvastu kuni minä yksinäh sit prähkimoicimmos stopkankel da kuni Kol’a kravatis oli, tulou jo Fed’a minulluu sit. Duumaicou: kaco, hä minul hyvytty loadi, a minä hänelle pahuttu. Minä kahet suutkat hänel meccee ko-dih toin da trelyicin. Nelli cekkistu viinoa minä otin kaikis kahtes suutkas ro-adolois. Otin sendäh, što minä traktoroa vtdämäh, ga mehaanikankel juvva. “Sinä, – sanon, – prohvostu, tämän dielon azuit juuksendelemah minuu!” A häi oli fiziceski slaaboimbani minuu da muga hä pöllästyi, duumaicou: ga kehno tiedäy, kerran sanoi ga voibi azuu toven. Nu, Fed’a tulou tiijustamah minul. No “Vala viinoa!” “Nimittumoa vinoa, mene istui skamn’ale, stobi et ni rinnal olis, kuni ei КоГа viistii tuonne,” – minä hänele sanon. Nu, КоГа gu kolaitti, što kai on dielo, što vacan kivistämäh rubei.

Mas sanon: “Midä nygöi roammo, Fed’a?” Fed’a sanou: “Nikolai, nygöi emmo roa nimidä, kuni emmo kylyy lämmitänne! Kylyn lämmitän sit äskin häi parenou, vaste heittäy vacan kiviständän.” Minä kylyh. Fed’a vinoa pakiccou. “Minä in anna viinoa, kuni ei Kol’a sanone: dobro, kuni ei Kol’an käzi valane. Minuspäi sinä et soa viinoa!” Häi veiccie järilleh pakiccou. “Nygöi on minun kormanis, sinul ei buudi, kuni vai Kol’a ei parene!” Nu vot, kylyn minä lämmitän na skoruju ruku, hienondan halguu da stobi teräm-bäh lämbies hot’ vezi. Jo on pimei dai kai. Fed’a ottau, sanou: “Vai viritys puikot anna minule!” Häi midä supetti, minul ei sanonuh dai minä kuulluh en. Minä menen nielöil puikoloil viritän sen kylyn päcin. Da lämbiu kyly sie coasun verran. Vie on hämäri, polnoi hämäri on. Kylyh uuzii molodoloi viimmö. Kylyh Kol’a menöy, vai käit kastau ei ehti vie ni jaksoakseh, Käi kastoi vai vedeh kylys, heiti vacan sraazu kiviständän. Se jallespäi häi taratti. Kylyspäi tullah. Ma sanon: “Nygöi, Kol’a, sano, voibgo Fed’al valoa vai ei?” Kol’a sanou: “Vala. Kai on normal’no.” Pestihes da kai jalles käzien kastandoa. Tiedoiniekku oli!

Vot lähti sih kaimoandah da kai sana… Minul susiedu n’a näit, Mosin n’a. Ton’a oli mucoikse otettu. Kuuzi kuudu neidizennu virui muzikan rinnal! Miettumoa goröa nähtih, da miettumoa ecindeä nähtih! Kai proijittih, kedä vai ken tiedäy, tiedoiniekkoa!