Мир сновидений

MARJATAN LAULU

Keinutan kehtoa, laulatan lasta

vaulussa vemmelpuun.
Nukkuos tähtiä katselemasta,
vaipuos kuusia kuuntelemasta,
uinuos äitisi Iauleluun,
keinuhun vemmelpuun!

Harva on soimi ja hieno on loimi,

kuurassa kiiltävi maa.
Lammitä lempi, äityen lempi,
vaijele lastani valkeaa!

Ihmiset emollesi kantavat kaunaa;

saanut en kylpyä, saanut en saunaa.
Pysty on kulkea pyytäjän tie;
sulleko loivempi lie?

Harva on soimi ja hieno on loimi,

kylmä on yo kuni sois.
Hengitä halla, kohtalon halla,
hengitä orponi onneton pois!

Nukkuos, äityen nurmilintu,

tuuti, tuuti lulla!
Uinuos pakkasen untuville,
annahille, harmahille,
painuos yöhyen parmahille —
tais jo Tuoni tulla?

* * *

 Что же не спишь, мой цветочек — сыночек?

Плачешь — чай, холодно стало?
Бедный ты мой…
Чудо! Коснулось тепло твоих щечек,
инея как не бывало!
В яслях-то, в яслях — травой луговой
сено свежо задышало!

Глянь — что за свет засиял надо мною?

Глянь — что за луч заиграл за стеною?
В небе над хлевом — Звезда,
дня голубее, месяца ярче,
звезд остальных и яснее, и жарче, —
видно, Господь повелел ей сверкать,
дитятко светлое оберегать?

* * *

Miksi et nuku orna kukkani, rukkani?

Itket — kylmäkö koski?
Kylmäkö on?
Ihmel Lämmin on lapseni poski,
sulanut seimen on seinä,
allasi, allasi angervon
kuumana huokuvi heinä.

Kas, mikä kajastus päälläni päilyy? —

Kas, mikä sajastus seinällä häilyy? —
Seimen päällä on tähti,
tummempi päivää, kirkkaampi kuuta,
selvempi, suurempi tähteä muuta;
Luojako lähetti tähden sen
suojaks lapseni valkoisen?

* * *

 Тише качайся, дуга моя — зыбка,

баюшки-баю-баю!
Баиньки, спи-засыпай, моя рыбка,
мамина радость, Господня улыбка, —
знать, опустился легкий и зыбкий
Сон на головку твою?

* * *

Keinuos kehtoni vemmelpuinen,

tuuti, tuuti lulla!
Tuutios lapseni tuiretuinen,
armahuinen, naurusuinen,
tuutios rinnoilla rakkauden —
tais jo Unetar tulla?