Персонажи карельской мифологической прозы. Исследования и тексты быличек, бывальщин, поверий и верований карелов. Часть 1

Meile oli, kaco, nengoine dielo. Zaboleiciehes poigu. Jo vuvves kolmekymmen viijes onnoako oli. Peädy rubei ylen äijäl hänel kivistämäh. I hänel ruvettih silmät salbavumah, uni rodiehes. Uni roih, toizel aijal ei voinnuh ni, sooferinnu… Sit occu nece muga rupistui, jo silmien peäl rubieu heitymäh. Minä perezyvaicen: nygöi sinä opi linnah. Linnah meni, kaikenmoizet nenet snimkat ottetih, kaikenloaduh midä lienne igolkoa sinne peäh pandih, necine niskah. Nu. Moama g’olet moama. Duumaicen: enne hot’ ristittyizih käydih, nygöi eule nikunna la mennä. Sie jo paistah, što ei voi roadoa, eäre roavos händy pidäy työndeä. Ei voi. Sit linnah lähti bol’niccah, minä nengaleite akkoinkel pagizen da kai, ga minuu nevvottih: mene la nengai nenga kävy. Minä sinne menin da sit siepäi menin jo linnan bol’niccah da sit sie inehmine kui minul sanoi, muga häin oppi. Suutkien peräh hänel hyvä rodih, kui enne. I midä lienne, sanou, netoo sanoi oppijes niilöi sanoi, vai unohti miittuizen tahto sanan, uvvessah paha rodiehes. Sit hän heitti näindän. Sit minä menin vie kerran. Minä sanon: kuibo dielot? Sanou: oli parembi, a nygöi uvvessah on pahembi. Sit minä Petroskoispäi ajoin Pitkährandah, nevvottih. Pitkährandah menin, sidä inehmisty eulluh. Sit menin Kondupohjah, Olontsah siepäi. Yhtes ajoimo staruuhankel, kudamah pideli minul mennä – minä en tundenuh, da sit muga pidi rashodiekseh. Sit tossupeän huondeksel, häi oli tyttärellyö sih jeänyh. A minä ylen äijal kacon, vikse jo Jumal sie käsköy primettie: eigo nece staruuha ole, kui sanottih da kai. A sit häi jo masinas rubei heitymäh, en musta kudai sie händy nimelleh sanoi: “In’n’oi-t’outa, sanou, tähgo jeät tyttärellyö?“ “Minä, – sanou, – täh, täh jeän.“ Nygöi la minä, navemo, zaputalas’, necen akan propustin. Sit yön minä magain ielleh Vidlitsas, tossupeän uvvessah ajoin sidä akkoa eccimäh. Mustanhäi, kudamah kohtah häi jäi. Sanottih, hänel tytär eläy sie kyläs. Sit menin sih kyläh. Sit lövvin sen akan. Sit häi minulleni oppi sidä poigoa. Sanou: vies on rodinuh, da, sanou, pideli jo aijombi tulla, työ jongoi jo cut’ etto opozdainuh. Minä sanoin: “Sano sinä, pidäkkäh minul hot’ des’at’ ras tulla, minä sinulluo tulen. Sano vai: voidgo peästeä?“ Sanou: “Peäzöy, no, sanou, yhtel kerral ei peäze“… Vies oli rodinuh. Sanou: vies, on häi vetty juonnuh libo necidä midätahto matinkel. A sit minä kävyin neskol’ko ras, ga peäzi. A kaco: kävelizit boTniccoih i mugaleiten jeäzit… En tiije, midä häi oppi… Minul nimidä, häi suolat loadi, suolih, en tiije midä sanoi. Sit, sanou, menet kodih, kylyn lämmität da opitto nämil suolil valattoa da pestäkseh. Sit sil Jumal autoi, sil Jumal autoi. No. Häi jongoi, midä pidi, sanat sanoi da vies kyzyi, kai jo sie nameste roadoi. Dai poigu ajoi kaksi-kolme kerdoa sinne hänellyö, ajelimmo hänenkel. Parembi gu rodihes.

I sitgi minä unis näin kui liennou. Konesno, nenii ei jo pidäs nengaleite boltaijakseh, a kaco työnyt ga boltaicettos. Dai hyö pripevoijah, ken sie oppiu: älgeä sanokkoa, rodineh parembi, älgeä sanokkoa. No. Sitgi minä unis näin. Как butto tuli meile, sToman heiti peäs. Nu. I minä yöl duumaicin: nygöi autoi Jumal, navemo, ras sl’oman heitti. Sit järgieh minä hänel sanonnuh en. Sit tuli erähän kerran ga: “Zen’a, viego sinä unis näit, necine ajelemmo, ga rodinehgo meile lizoi vai ei.“ “Mama, – sanou, – roihes. Minul jo on parembaine.“… Sit sanoi naine: vies on hänel rodinuh, matinkel on libo juonnuh libo midätahto vies roadanuh. Dai vies häi on, ainos ollah ribalkoil da… Hyveä sanoa ei tule, a matti se löytäh. On eläjes! Seiceikymmenes vuvves kaikkie buvaiceh!