Персонажи карельской мифологической прозы. Исследования и тексты быличек, бывальщин, поверий и верований карелов. Часть 1

Nu vot, znacit, muzikka meccuiccou mecässä, a sielä tulen luadi, znacit, yöttämää. Jo muzikalla tuli palau, vähäzen illasti, kuulou: tulou, pimiellä yöllä, tulou. Koira haukkuu senin rovno, haukkuu dai präksäy, ambuu, haukkuu dai präksäy, ambuu. Tulou, tulou dai hänen luo tulou. Muzikka se pöllästy. Kuulou, jo on lähillä. Midä nyt ruadua. Kunna mie hänestä pagenen, tiedäy, što biessa tulou. Yöllä ken tulou. Kunna mie hänestä pagenen nyt? Hän boikkozee halgocurkazen, on varussettu tuleh panna, sen piduhus. Hän boikkozee omah kaftanan piäldä lykkäi, ennen kaftanoissa käveldii da curkan sen koppai, buitto ku maguau sielä tulen rinnalla. Ice pagenou loitos puun taga. Кассой: ku tulou, nu midä hän ruadau tässä. No tuli. Pravda, tuli, pissali olgupiassä, salkku on sedässä dai koirani on pikkaraini. No pyöri, pyöri. Tulella tulduo: “Hm, kacokkua työ kummua. Hm, kacokkua työ kummua. Tovarissa, nouze pois, – sydiälöy sillä pissalin nozalla. – Tovarissa, nouze pois, mie tulin toizekse siun luo yöksi“. A ku curkka on, ka ei virka nimidä. Muzikka sielä kuundelou loittuona. No, sydeli, sydeli: “Hospodi, onnuakko, on kuollun, sanou. Kacokkua työ, kuollun on. Midä hän on täh kuollun? Hänelä oli kuolema kacottu, surma, hänellä surma kacottu – syli puuda, verska vettä, assel pahua matkua. No, midä hän on täh kuollun?“ No, biessa, navemo, tiedäy, što ei ole händä tässä icciedäh, navemo sanou, stobi hän tiedäs. “No, midä hän on täh kuollun?“ Dani plakutteli, plakutteli ni läksi, läksi pois. Ku läksi pois, muzikka sielä puun tagana oli, oli, ku läksi loitos, ni mäni sinne, tuli boikkozee, da kaftanan peäle da nin. Kodvazen mis ollou oli sielä tuletta da huomuksella kodii pagoo. Kodii ku tuli, jaksuatti, päcillä ku nouzi, ni enämbi ei heittiänys, päcildä sieldä, kolme vuotta oli vielä elossa jälgee. Oh, oh, jo kolme vuotta on. Pojat hänellä sanotaa, sto, “tata, läkkä sie kylyy, nu läkkä sie kylyy. Myö, älä varaja, emma myö siuda nikunna, myö siun jaksamina, iče myö siun pezemmä, iče myö siun kodii järellää tuomma, älä varaja, läkkä sie“. Soglasietti kylyy lähtemää. Ku läksi kylyy, mäni sin, pojat jaksatettii, a iče heittiätti järellää, ei varannu kylyn siämessä ku on, ei varaja. A vet ussotgo vain tädä kummua, a vet pravda on. Heittiäldi lauvoilda, vece hän ku viikon ei ollun kylyssä, juovui vain en tiijä kuin, vain ongo kässetty sih kuolla? Sieldä ku heittietti, ennen ka vain pitkie karttoi, puizet kartat, kivie päcistä lassetaa, vettä lämmitettii kivilöil. Kivet pani, kartasta purrettu, lattialla tukkuzee, ni hän ku läksi karttaa sin, vettä ottamaa, mänemää, da ku kivilöih jalga vastalduu, da hän pystypiädä langieu karttaa, dai zahlebnuls’a. Vet sih kuoli. Niätgö. Syli puuda, kartta vettä, sylin piduhukset olla kartat, syli puuda. Verska vettä, vähäni vettä sielä kartassa. Assel pahua matkua, kivilöi jalga vastai da hän pystypiädä karttaa langei, zahlebnul vettä da sih kuoli. Vot tak. Kaco, mittune sluucai, se on sluucai javnyi. Vot.

– Se missäbo oli?

– Ka en tiijä kussa, tässä oli lähil, tata miän ylen hyvin tiedäy. Tata tiezi hyvin ylen. Vot. Ei pie, ku kunna on kässetty, hot kuin vardoicet, yhenmoine mänet. Yhenmoine mänet, et piäze ni kunna. No.